Tiistaikerhossa kunnostettavana oleva Focke-Wulf  Fw 44 J Stieglitz (SZ-25) on saatu jo vaiheeseen, jossa siipien kiinnittäminen runkoon voitiin toteuttaa. Kone koekootaan Tiistaikerhossa sen varmistamiseksi, että kaikki on kaikin puolin kunnossa koneen asentamiseksi syksyllä 2016 muistomerkkikoneeksi Kauhavalle valmistuvaan vitriiniin.

Ennen kuin on päästy siipien kiinnittämiseen runkoon, takana on lukuisten siiven verhoilussa olleiden pistoreikien ja muutaman vähän isommankin vaurion korjaus. Samoin on kunnostettu siipien ruostuneet tai maaliltaan hilseilleet metallikorvakkeet ja maalattu ne Stigun siipien oranssilla. Maalina käytettiin sävytettyä Miranol-lakkaa.

Käytössäämme ei ollut varsinaista siipien asentamisen ohjekirjaa, mutta rutinoituneina museokoneiden kanssa ”pelanneina” siipien asennuksessa ei ilmennyt ratkaisemattomia ongelmia. Asennus aloitettiin kiinnittämällä ensin oikea alasiipi. Se kiinnitettiin koneen rungossa oleviin korvakkeisiin kannattelemalla siipeä miesvoimin. Jouduttiin kuitenkin tekemään jonkin verran töitä, ennen kuin siiven ja rungon toisiinsa liittävien kiinnityskorvakkeiden pultinreiät saatiin tismalleen samaan linjaan ja kiinnityspultit solahtamaan liitosten läpi. Siiven kärjen alle laitettiin tukipukki kannattamaan vielä ilman siipitukia ja -jänteitä olevaa siipeä. Viimeiseksi kiinnitettiin siiven yläpinnan korvakkeisiin siipituet eli streevat odottamaan ala- ja yläsiiven yhdistämistä toisiinsa.

Kun oikea alasiipi oli paikoillaan, oli yläsiiven asentamisen vuoro. Yläsiipien kiinnittämiseksi oli rungon etuosan kummallekin puolelle kiinnitetty yläsiipien siipituet.  Stieglitzin yläsiivet sijaitsevat niin korkealla, että niiden asentaminen pelkästään miesvoimin tikkaita hyväksi käyttäen olisi ollut kovin vaivalloista. Niinpä avuksi otettiin pinooja, jonka piikkien varassa siipi nostettiin asennuskorkeuteensa. Pinoojan piikkeihin oli kiinnitetty viisto pehmuste tarjoamaan siipeä oikeassa kaltevuuskulmassa rungon siipitukiin kiinnitettäväksi. Onneksi pinoojan nostovara riitti juuri ja juuri tarvittavaan nostokorkeuteen.

Yläsiiven kiinnittäminen rungon siipitukiin tuotti aluksi vaikeuksia. Etummaisen siipituen päässä oleva haarukka tuli saada sopimaan siiven sisään etusalon ympärille täsmälleen oikeaan kohtaan, jotta siipituessa ja siipisalossa olevat kiinnityspultin reiät saadaan samaan linjaan. Kiinnityspulttia ei meinattu millään saada solahtamaan liitoksen pultinreikään. Asennusta helpottamaan sorvattiin päästä suippo kiinnityspultin paksuinen metallitanko. Tällä tangolla siipisalon ja siipituen korvakkeiden reiät saatiin pakotettua samaan linjaan ja kiinnityspultti työnnetyksi liitoksen läpi. Sitten vaan mutteri pultin päähän ja kiinnitys oli tehty. Takimmaisen siipituen kiinnittäminen siivessä olevaan korvakkeeseen sujui sen sijaan ongelmitta.

Kun siipi oli saatu tyvipäästään kiinni rungon siipitukiin, voitiin ala- ja yläsiipi yhdistää toisiinsa alasiivessä jo valmiiksi kiinni olevilla siipituilla. Taas oli hankaluutena saada kiinnityspultteja siipitukien ja siivessä olevien kiinnityskorvakkeiden muodostaman liitoksen läpi. Asia ratkaistiin nyt viistoamaan vähän kiinnityspulttien kierteen tyvessä olevia pultin ”olkapäitä”. Kun olkapäistään vähän viistottuja pultteja naputeltiin kumivasaralla liitosreikään, pultit ”hakivat tiensä” liitosreiän läpi ja voitiin lukita mutterilla.

Vastaavalla tavalla asennettiin paikoilleen koneen vasemmanpuolen ala- ja yläsiipi.

Näin Stigu SZ-25:n oli saanut siipensä 55 vuoden odotuksen jälkeen.

Edessä on nyt siipijänteiden, siiven kiinnitys- ja tarkistusaukkojen luukkujen asennus. Lamellien asennuksen jälkeen siivet saadaan kantamaan itsensä ja alasiipiä kannattavat tukipukit tulevat tarpeettomiksi.