Edellisessä blogikirjoituksessani arvelin, ettei Kassel 12A -liitokoneen konservoinnissa ja korjaamisessa ei tulisi eteen mitään mittavampaa tekemistä. Työn kohteiksi ensin otettujen oikean siiven ja sivuperäsimen perustella voidaan kuitenkin jo nyt sanoa, ettei ihan pienillä toimenpiteillä hommasta selvitä.

Sivuperäsimen jättöreuna ja muutama kaari on murtunut. Siiven kangasverhoilussa on kolmisenkymmentä reikää. Siiven kärki on vaurioitunut ja joudutaan purkamaan ja kokoamaan uuden veroiseksi. Vauriot siiven kärjessä eivät ole sinänsä pahat, mutta tukirakenteen liimaukset ovat irronneet.

80 vuoden varastointi kosteissa paikoissa on tehnyt tehtävänsä. Jos Kasselista aiottaisiin tehdä lentävä, koko kone olisikin purettava osiin ja siten koottava uudelleen. Näin ei kuitenkaan nyt menetellä, vaan Kassel puhdistetaan vuosikymmenten saatossa sen pintoihin kertyneestä liasta ja koneen saamat vauriot korjataan.

Siispä tuumasta toimeen! Oikean siiven vaurioituneesta kärjestä purettiin kangasverhoilu noin puolen metrin matkalta. Verhoilun alta paljastui osin sortunut tai vielä juuri ja juuri kasassa pysyvä rimoista koostuva siiven tukirakenne. Rimojen liitosten liima oli mennyt vuosikymmenten saatossa pölyksi ja tukirakenteen rimat voitiinkin ”poimia talteen” odottamaan uudelleen kokoamista. Koska Kasselista ei ole käytössämme piirustuksia dokumentoitiin verhoilun alta paljastunut siiven tukirakenne huolellisesti. Näin siiven kärjen uudelleen kokomainen voidaan toteuttaa alkuperäisen mukaisena.

Kasselin sivuperäsimen jättöreuna on jossain varastoinnin vaiheessa saanut huomattavan iskun. Sen seurauksena jättöreunassa oleva ohut bambusalko ja kaksi peräsimen keskeistä kaarta olivat murtuneet.  Peräsimen kangasverhousta purettiin sen verran, että päästiin käsiksi vauriokohtien korjaamiseen.

”Notkahtaneet” siipikaaret oikaistiin niihin liimatuilla tukilistoilla. Jättöreuna korjattiin poistamalla vaurioitunutta bambusalkoa 10 cm matkalta ja liimaamalla sen tilalle pyöreästä puurimasta vastaavanlainen kappale. Vauriokohdan verhoilu odottaa vielä vuoroaan.

Hopeapronssilla lakatut oikean siiven, siivestä irrotetun siivekkeen ja sivuperäsimen kangasverhoilupinnat puhdistettiin ihmesienikäsittelyllä. Paikoin puhdistuksessa käytettiin myös laimeaa astianpesuliuosta. Kangasverhoilun kuivuttua alettiin paikata verhoilussa olevia reikiä.

Pienenpien reikien päälle liimattiin lakalla kangaspaikka. Paikkana käytettiin oikean siiven vaurioituneesta kärjestä purettua alkuperäistä hopeapronssipintaista verhoilukangasta. Näin paikat ”maastoutuivat” erinomaisesti siiven verhoilupintaan. Isompien reikien alle liimattiin ensin tueksi ohut vaneriviilu.

Kangaspaikkojen reunoja ei leikattu, kuten yleensä on tapana, hammastusreunaisiksi. Tämä siksi, että siiven verhoilussa olevat vanhat paikat oli kaikki sileäreunaisia ja uusissa paikoissa haluttiin noudattaa samaa menetelmää.